Tränarens hälsning!

Tränarens hälsning!

Inga kommentarer till Tränarens hälsning!

Tässä nyt elämäni ensimmäinen ”blogi-kirjoitus” Lindan sivuille hänen valmentajanaan. Kuten Linda, myös minä kirjoitan ensin muutaman sanan menneestä.

Alku: Olen ensimmäisiä Lindan hyppyjä nähnyt useita vuosia sitten. Silloin näin nuoren ujon ja lahjakkaan tytön, joka ei montaa sanaa Suomenkieltä suostunut lausumaan. Tekniset virheet, jotka jo silloin näin esteenä todella korkealle hyppäämiseen olivat jo silloin selvästi havaittavissa. Tiemme kuitenkin silloin veivät eri suuntiin ja minulla oli muitakin valmennettavia, joten seuraavat vuodet seurasin Lindan kehittymistä entistä etäämpää. Kehitystä tapahtui alkuvuosina selvästi, mutta iän ja ominaisuuksien karttuessa tekniset ongelmat pysäyttivät kehityksen ja jopa saivat tulokset hieman laskemaan.

2011 syksy: Valmennusyhteistyömme alkoi lokakuun alussa 2011, noin kuukauden ”tutustumisvaiheen” jälkeen. Koko tekninen tekeminen pyrittiin muuttamaan ja aloittamaan koko hyppääminen teknisesti eri lähtökohdista. Vuorokäden vaihto tuplakädeksi, näkisin ehkä suurimpana yksittäisenä muutoksena. Toisena merkittävänä teknisenä muutosasiana pitäisin ponnistavan jalan polven suoristumista törmäykseen tultaessa. Se on jo nyt huomattavasti parantunut, mutta se pystyy parantumaan kyllä edelleen. Muitakin yksityiskohtia on, joista osa on kehittynyt ja osa vielä aika paljon kehitysvaiheessa. Alku oli siis isojen muutosten aikaa ja siksi oli pakko jättää myös hallikausi 2012 väliin, koska hyppy oli siinä vaiheessa aivan keskentekoinen.

2012 vuosi: kertoi, että olemme oikealla tiellä, mutta matka on vasta alussa. Tekniset muutokset joskus toimi, joskus ei. Kalevan Kisojen neljäs sija ei tyydyttänyt, vaikka 179cm olikin aiempaan nähden hyvä tulos. Se kuitenkin toi Ruotsimaaottelupaikan. Ottelu sinänsä oli jonkin tasoinen epäonnistuminen, tulos 173 ja viimeinen sija, ei varmasti ollut se, mitä ottelusta odotettiin. Vuosi oli kuitenkin selvää etenemistä Lindalla ja kaikella tavalla Lindan korkeushyppyuran paras kausi siihen mennessä. Ennätykseksi jäi 183cm, vaikka hieman parempaankin olivat jo valmiudet olemassa.

2013 vuosi: Hallissa jo näytti hyppääminen aika hyvältä ja uusia asioita oli saatu sisäistettyä, joten tuloksena oli taas ennätystaso (185cm) ja taas hieman parempaankin oli mahdollisuudet, kuten nippa nappa pudotukset 187cm:stä kertoivat. Kesän kisat alkoivat hyvin, tuloksilla 181cm ja 182cm, mutta sitten tekniset murheet korostuivat ja jouduimme niiden kanssa painimaan oikeastaan koko kesän. Ominaisuuksien ollessa kuitenkin selkeästi paremmalla tasolla kun koskaan ennen, oli tiedossa, että mahdollisuuksia hypätä korkealle on. Se vaan edellyttää, että tekniikka saadaan takaisin sinne päin, mitä se oli esim. hallikaudella. Välillä näytti, että hyppy pysyy koossa ja juuri ennen Kalevan Kisoja teknisesti Linda pystyi toistamaan samanlaisia hyppyjä. SFI:n kisoissa oma ennätys 186cm, viikkoa ennen SM-Kisoja. Viikkoa myöhemmin, Kalevan Kisoissa sitten tuli varmaankin tähänastisen urheilu-uran suurin pettymys. Kaiken piti olla kunnossa, mutta ei ollut. Karsinnassa 175cm (karsintaraja) ja finaalissa korkeita hyppyjä, mutta tuloksena 172cm ja finaalin viimeinen, 12 sija. Pettymys näkyi! Muutaman päivän kuluttua mennyt oli kuitenkin jätetty taakse ja katse oli edelleen kohti parempia tuloksia. Hyvä fyysinen kunto antoi myös uskoa voittaa koettu pettymys ja tekniset ongelmat. Loppusyksy menikin sitten ihan odotusten mukaan. Ensin Tampereella 188cm ja 190cm oli siellä vielä kannattimilla, kun Linda meinasi alkaa ”tuulettamaan” kasassa, mutta alashan se tuli. Sitten oli vuorossa Ruotsiottelu ja tulos 189cm. Lisäksi hieno taistelu Emma Green Tregaron kanssa kisan voitosta. Linda pääsi myös siinä kisassa myös ensikertaa yrittämään uutta Suomenennätystä 193cm ja vaikka rima tulikin alas, valmentajan silmää lämmitti nähdä, ettei teknisesti mikään muuttunut, vaikka tehot olivat ”tapissa” ja ”kierroksia” hyppääjällä varmasti paljon. Vain ruotsalaiset radio- ja tv – selostajat huomioivat, että rimassa oli uudet Suomenennätyskorkeudet, suomalaisille selostajille se taisi olla liian iso yllätys. Kausi kuitenkin päättyi hienoissa tunnelmissa.

Kausi 2014, 2013 syksy: Välitavoitteeksi asetetun Zürichin EM-kisojen rajasta jäätiin siis vain 1cm, joten oli selvä, että EM-kisoista tuli kauden 2014 päätavoite. Kisoihin pääsy ei ole mikään tavoite, vaan tavoite on selvitä finaaliin, joka edellyttää SE-tasoa karsinnassa. Syyskauden ensimmäinen harjoitus tehtiin 19.9. Syksyn harjoittelu käynnistyi hyvin ja Linda pystyi harjoittelemaan hyvillä tehoilla jo parin viikon totuttelun jälkeen. Neljän viikon harjoittelun jälkeen alkoi kuitenkin 5 viikon työharjoittelu, jonka vuoksi harjoitusta oli kevennettävä ja tarkoitus oli sen jälkeen tehdä tehollisesti kova harjoitusjakso, mutta toisin kävi. 12.11 pidetyssä tekniikkaharjoituksessa, aivan sen lopussa, kävi huonosti. Vaparin asennon muutosta harjoitellessa ja tavoitehyppyä tehdessä Lindan ponnistava jalka ei mahtunutkaan ohittamaan vaparia entistä liikerataa käyttäen, vaan sen piikit tarttuivat kiinni juuri vaparin tukivaiheen aikana ja vaparin vieressä. Tämän johdosta Linda ”lensi” vaparia vasten ja sen yli, vaparin ottaessa vastaan koko painon. Vapaan jalan nilkkaa tutkittaessa siitä löytyi tosi paljon erilaisia vammoja. Pahin oli nilkan etupuolen päällekkäisten nivelsiteitten päällimmäisen repeäminen lähes poikki. Lisäksi oli vammaa peroneus- jänteessä, ukkovarpaan jänteessä ja turvotusta, sekä verihyytymää ym. ympäri nilkan seutua. Valmentajana olen vuosien varrella nähnyt useita vastaavia kaatumisia, eikä niistä ole koskaan ollut isompia ongelmia, kun korkeintaan naarmuja polvissa, mutta nyt oli. Lindalla alkoi tästä sitten lähes 8 viikon kuntoutusputki, jonka aikana ei juostu, eikä hypätty. Ensimmäiset 4 viikkoa oli erittäin rajoitettua liikkumista, mutta juuri ennen joulua kokeiltiin jo 4 askeleen hyppäämistä. Ensimmäiset kunnon vedot Linda pääsi tekemään heti 2014 puolella vuodenvaihteen jälkeen. Hieman reilu 3 viikkoa tehtiin sitten kunnollista kilpailuihin valmistavaa harjoitusta, koska Lindalla oli kuitenkin halu kilpailla hallissa.

Hallikausi 2014 Hallikausi ei mennyt läheskään toiveiden mukaan, vaikka huomioitaisiin nilkkavammakin. Mahdollisuudet olivat parempaan, mutta kaikki ”elementit” eivät vaan olleet kohdallaan, eikä niiden harjoitteluun ollut aikaa. Hallikauden 5 kilpailun keskiarvo oli 178,4 (175,179,180,178,180), joka oli pettymys syksyn jälkeen. SM-hallien hopeamitali tuloksella 180cm, ei paljon lohduttanut tilannetta, mutta hieman kuitenkin.

Nykyhetki: Todennäköisesti jo SM-halleissa Rovaniemellä oli joku ”pöpö” iskenyt Lindaan ja jo kaksipäivää myöhemmin olo oli tosi sairas ja kuumeinen. Harjoituksia ei voitu aloittaa, koska ei tiedetty mikä oli vikana. Kuume pysyi muuttumattomana 37, 2 – 37,7 välillä erilaisista lääkityksistä huolimatta. Tutkittiin useaan otteeseen verta ja virtsaa, sekä sydäntä ja keuhkoja, mutta mitään syytä kuumeelle ei löytynyt. Kaikki arvot olivat hyviä, eikä mikään tulehdus- tai muu vastaava arvo ollut noussut. Mitään syytä kuumeelle ei ole kaikista kokeista huolimatta löytynyt, vaan kuume on jatkunut muuttumattomana.

Kuuteen viikkoon ei tehty mitään, Linda vain lepäsi, kunnes tuli aika päättää Lindan osalta Zürichin EM-kisojen kohtalosta. Aikaa oli näyttöjen antamiseen enää vajaa 4 kuukautta ja takana erittäin rikkonainen harjoituskausi, sekä jo 6 viikkoa makaamista. Päätettiin aloittaa harjoittelu 7.4.2014 ensin rauhallisesti ja tunnustellen kohti EM-kisoja. Kaksi viikkoa seurattiin kuumetta erittäin tarkasta ja paria isompaa lämmönnousua lukuun ottamatta kuume pysyi 37,2 – 37,4 välissä. Pääsiäisestä aloitimme sitten kunnon harjoittelun. Olimme yli 9 viikkoa seuranneet päivittäin ja harjoittelun aikana 2 kertaa päivässä, eikä mitään muutoksia kuumetilanteessa havaittu, päätettiin lopettaa kuumeen seuranta kokonaan. Epätietoisuus aiheuttaa vaan turhaa stressitilaa, kun asialle ei kerran voi tehdä mitään. Yli 9 viikkoon Lindalla ei ole yhtenäkään päivänä lämpötila palautunut normaalilämpöön 36,6 ja vain kahtena päivänä kuumemittari on näyttänyt alle 37 astetta eli lukemat 36,9. Nyt siis harjoitellaan ilman kuumemittaria ja vain olotila, sekä Lindan tuntemukset merkitsevät. Suunta siis edelleen kohti Zürichin EM-kisoja! Seuraavan päivityksen tilanteesta annan Nerjan harjoitusleiriltä Espanjasta, josta palaamme 16.5 Suomeen.

Leave a comment

Back to Top